Makramee seinävaate

Nyt kun vauhtiin pääsin, tein toisenkin, tällä kertaa isomman makramee työn.
Kokoa tällä työllä on n. 83cm x 96cm.

Tämä joutui hetken odottamaan valmiiksi asti pääsyä, koska lanka loppui kesken ja joutui odottamaan että lisää on saatavilla.

Tähänkin työhön hain inspiraatiota netistä, mutta muutoin suunnittelu tapahtui työn edetessä.

Lanka: Pauliina punoskude

Makramee seinävaate

Uusi innostuksen kohde, makramee työt.

Näitä on mukava, ja yllättävän helppo tehdä, vaikka aluksi vaikuttikin vaikealta. Mutta kun on nähnyt monia upeita töitä, oli pakko päästä itsekkin kokeilemaan.

Mallin tähän työhön nappasin röyhkeästi Googlen kuvahausta (sivua en enää valitettavasti muista), ja toteutin pienin muutoksin.

Harjoitusta vielä vaatii, että saa käsialan siistimmäksi, mutta jospa sitä tekemällä kehittyisi. 

Täytekakkuja

Siskoni täytti pyöreitä, ja sain tehdä hänelle kakun syntymäpäiville.

Sain vapaat kädet toteutuksen suhteen, joten päädyin tekemään Pariisi-fanille kakun jonka päällä on suklaasta tehty Eiffel-torni.

Kakun päälle oli tarkoitus tulla myös tekstiä suklaasta, mutta kirjaimet eivät suostuneet irtoamaan ehjänä leivinpaperista.

Täytteenä kakussa oli kinuskitäyte ja vadelmia.

Viikkoa aikaisemmin sain tehdä kakun 18 vuotta täyttävien serkusten syntymäpäiville. 

Toiveena oli K18-kakku, josta tein hiukan kesymmän yksisarvis version.

Täytteeksi tähän kakkuun tuli suklaatäyte ja vanilja-vadelma täyte. 

Idean tähän kakkuun sain eräästä Facebook ryhmästä, jota melkoisen röyhkeästi käytin mallina tähän kakkuun.

Kirjanmerkki

Aloin pitkästä aikaa lukemaan kirjoja, jonka seurauksena innostuin tekemään kirjanmerkin. Eipähän tarvitse aina olla sivuja taittamassa merkiksi, missä asti onkaan lukemassa.

Minulla oli heti mielessä minkälaisen kirjanmerkin haluan tehdä.
Kirjan, josta mallin otin, olen ostanut jo joitain vuosia sitten yhden tietyn mallin takia. Kyseistä mallia en tosin ole vielä tähän päivään mennessä saanut edes aloitettua, mutta nyt kun pääsi taas kirjonnan makuun, voisi senkin ottaa piakkoin työn alle.

Synttärimekot 1-vuotiaille

Marraskuussa juhlittiin tuplana, kun nuorimmaiseni täyttivät vuoden.

Aikani selasin nettiä etsien tytöille juhlamekkoja, mieleisiä kuitenkaan löytämättä. Siirryin jatkamaan etsintöjä kaavojen ja kankaiden pariin ja löysin kangasjemmastani käyttämättömäksi jääneet ihanat verhot, joita en ole aiemmin raaskinut saksien alle ottaa.

Kaavat mekkoihin kuosittelin Lasten pukineiden peruskaavoja -kirjan valmiskaavan pohjalta. Koska kangas itsestään oli niin nätti, päädyin mahdollisimman simppeliin malliin.

Vauvojen mekot tuppaa yleensä olemaan melko lyhyitä, joten pidensin helmaa hiukan takaa. Edestä jätin kuitenkin lyhyemmäksi, etteivät helmat jäisi kontatessa polvien alle.

Napinläven ompelu ei ole koskaan kuulunut suosikkipuuhiini, eikä varsinkaan, jos olisin sen joutunut tekemään 16 kertaa. Niinpä päätin päästää itseni kaiken muun kiireen keskellä helpommalla ja laittaa muovi nepparit, niitä kun löytyi itseltä valmiiksi ja sopivan värisinäkin.

Sovituskuvia olen kovasti yrittänyt mekoista saada, siinä kuitenkin onnistumatta. Jos aijemmin meillä kontattiin kameraa karkuun, niin nyt on opittu jo juoksemaan sitä karkuun. 

Jospa tytöt jonain päivänä malttaisi edes hetken seisoa kameran edessä.

Nojatuolin uudet vaatteet

Sain joskus ilmaiseksi kaksi punaista, paikoitellen melko pahasti auringon haalistamaa nojatuolia, jotka näyttivät aika surullisen raihnaisilta sellaisenaan.

Aikani tuoleja katseltuani, mietin hävittäväni ne pois silloisesta ahtaasta asunnosta, mutta päädyin kuitenkin toisen niistä pitämään, jos vaikka saisin sille joskus jotain tehtyä.

Kun vihdoin pääsin aloittamaan tuolin parissa, homma eteni nopeasti vanhan päällisen irroittamisesta ja kaavoiksi purkamisesta uuden päällisen leikkuuseen, ompeluun ja paikoilleen laittamiseen.

Puuosien kohdalla työ jäi toviksi odottamaan jatkoa. Millään en meinannut saada aikaiseksi hiomista ja lakkaamista.
Tätä vaihetta odotellessa kissat keksivät alkaa käyttämään keskeneräistä nojatuolia kynsien teroitukseen. Sen myötä meinasi mennä viimeinenkin motivaatio homman jatkamiseen.

Sain kuitenkin otettua itseäni niskasta kiinni ja sain tehtyä tuolin loppuun. Tovin sai nojatuolin pintaa siistiä saksilla ja nukkaleikkurilla, ennen kuin pystyin olemaan tyytyväinen  uuteen nojatuoliin. Onhan se nyt paljon hienompi kun aikaisemmassa elämässään! Ainakin omasta mielestäni.