Synttärimekot 1-vuotiaille

Marraskuussa juhlittiin tuplana, kun nuorimmaiseni täyttivät vuoden.

Aikani selasin nettiä etsien tytöille juhlamekkoja, mieleisiä kuitenkaan löytämättä. Siirryin jatkamaan etsintöjä kaavojen ja kankaiden pariin ja löysin kangasjemmastani käyttämättömäksi jääneet ihanat verhot, joita en ole aiemmin raaskinut saksien alle ottaa.

Kaavat mekkoihin kuosittelin Lasten pukineiden peruskaavoja -kirjan valmiskaavan pohjalta. Koska kangas itsestään oli niin nätti, päädyin mahdollisimman simppeliin malliin.

Vauvojen mekot tuppaa yleensä olemaan melko lyhyitä, joten pidensin helmaa hiukan takaa. Edestä jätin kuitenkin lyhyemmäksi, etteivät helmat jäisi kontatessa polvien alle.

Napinläven ompelu ei ole koskaan kuulunut suosikkipuuhiini, eikä varsinkaan, jos olisin sen joutunut tekemään 16 kertaa. Niinpä päätin päästää itseni kaiken muun kiireen keskellä helpommalla ja laittaa muovi nepparit, niitä kun löytyi itseltä valmiiksi ja sopivan värisinäkin.

Sovituskuvia olen kovasti yrittänyt mekoista saada, siinä kuitenkin onnistumatta. Jos aijemmin meillä kontattiin kameraa karkuun, niin nyt on opittu jo juoksemaan sitä karkuun. 

Jospa tytöt jonain päivänä malttaisi edes hetken seisoa kameran edessä.

Nojatuolin uudet vaatteet

Sain joskus ilmaiseksi kaksi punaista, paikoitellen melko pahasti auringon haalistamaa nojatuolia, jotka näyttivät aika surullisen raihnaisilta sellaisenaan.

Aikani tuoleja katseltuani, mietin hävittäväni ne pois silloisesta ahtaasta asunnosta, mutta päädyin kuitenkin toisen niistä pitämään, jos vaikka saisin sille joskus jotain tehtyä.

Kun vihdoin pääsin aloittamaan tuolin parissa, homma eteni nopeasti vanhan päällisen irroittamisesta ja kaavoiksi purkamisesta uuden päällisen leikkuuseen, ompeluun ja paikoilleen laittamiseen.

Puuosien kohdalla työ jäi toviksi odottamaan jatkoa. Millään en meinannut saada aikaiseksi hiomista ja lakkaamista.
Tätä vaihetta odotellessa kissat keksivät alkaa käyttämään keskeneräistä nojatuolia kynsien teroitukseen. Sen myötä meinasi mennä viimeinenkin motivaatio homman jatkamiseen.

Sain kuitenkin otettua itseäni niskasta kiinni ja sain tehtyä tuolin loppuun. Tovin sai nojatuolin pintaa siistiä saksilla ja nukkaleikkurilla, ennen kuin pystyin olemaan tyytyväinen  uuteen nojatuoliin. Onhan se nyt paljon hienompi kun aikaisemmassa elämässään! Ainakin omasta mielestäni.